Onnistunut pyöräretki

Tänään oli suorastaan hellettä

Viime kesänä en pyöräillyt Pimun kanssa juuri ollenkaan. Syynä oli se, että heti alkukeväästä Pimu säikähti pyörää niin paljon, ettei suostunut tulemaan lähellekään.

Pari pikkupoikaa kiusasi Pimua kaupan pihalla, kun olin itse kaupassa, ja pyörä kaatui sen päälle. Onneksi Pimulle ei käynyt kuinkaan, mutta sen jälkeen se ei halunnut nähdäkään pyörää.

Maiskis, hyvää, ruskeaa jokivettä!

Sain pojat kiinni itse teosta, ja toinen sitten surkeana kertoi, että oli sanonut kaverilleen ettei eläimiä saa kiusata. No, huonostihan siinä kiusaamisessa kävikin, kun jäivät kiinni. Toruin poikia, ja molemmat lupasivat, etteivät ikinä enää kiusaa eläimiä. Hyvä niin.

Tänään sitten ajattelin, että vaikka pakotan Pimun mukaan pyöräilemään. Se onnistuikin yli odotusten. Pimu oli hyvin epäluuloinen, mutta kun ei ollut sama pyörä, joka viime vuonna kaatui sen päälle, ehkä auttoi asiaa.

Sain narun kiinni pyörään, ja pidin sitä noin metrin pituisena. Pimu juoksi vierellä kiltisti, ei edes vetänyt narua kireälle. Minä lyhensin sitten narua, jos joku tuli vastaan.

Todella kiva, kun sain aloitetuksi pyöräilyn Pimun kanssa ilman että se oli kauhuissaan.

Käytiin ensin lähistöllä olevassa koirapuistossa, mutta siellä ei ollut ketään. Sen jälkeen pyöräiltiin rantaa pitkin kohti kaupunkia, Sakta Farteniin. Siellä nautittiin aurinkoisesta säästä, ja Pimu joi jokivettä. Mukana ollut puhdas vesi ei kelvannut, ilmeisesti ruskea jokivesi on paremman makuista.

Sitten jatkoimme kaupunkiin ja sieltä takaisin kotiin. Tuli noin 7 km ympyrä.