9. joulukuuta 2014

Metrossa on tunnelmaa

Ompelin Pimulle heijastinliivin naapurin
pojan vanhasta liivistä
Ei postausta ilman Pimun kuvia!

Voi että oli hauska metroreissu tänään Ruoholahdesta Itikseen!

Istahdin töistä tullessa metrojunan penkille, ja siihen pelmahti kolme nuorta poikaa – jotain 12-15-vuotiaita, ehkä lähempänä 12-13 v. Vaikea näiden ikää on arvioida.

Yksi poika istui minun viereeni ja kaksi vastapäätä minua. Metrossa on aina kaksi penkkiä vastakkain, kaksi paikkaa per penkki.

Pojat puhuivat ruotsia, ja heillä oli todella paljon asiaa toisilleen. He varmaan kuvittelivat, ettei kukaan muu matkustaja ymmärrä ruotsia.
Ystävällinen naapuri Tobias pudotti
Pimulle makupalan, eli nakin. 
Minua hymyilytti nämä poikien hiukan rehvakkaat puheet. He olivat kuitenkin jotenkin sympaattisesti rehvakkaita, eivät ollenkaan ilkeästi.

Pojat kertoivat toisilleen, mitä tekevät, kun ovat sairaana ja poissa koulusta. Yksi kuulemma makaa koko päivän, syö ja surffaa netissä. Toinen tekee suurin piirtein sitä samaa, syö sipsejä ja juo colaa.

Kolmas, ja pienikokoisin näistä kaikista kertoi, että hän makaa, syö, surffaa netissä ja runkkaa sohvalla. Tämä siis ruotsiksi ja melko kovalla äänellä, niin kuin tuon ikäiset monesti puhuvat.

Minua alkoi naurattamaan sen kolmannen pojan juttu, suu meni ihan väkisinkin virneeseen.
Pimu kaipaa ulos
vastasataneeseen lumeen. 
Minua vastapäätä istuva poika sanoi hiljaa toisille, että tuo varmaan ymmärtää ruotsia, kun hymyilee meidän jutuille. Silloin minä aloin nauramaan ihan oikeasti, ja sanoin pojille ruotsiksi, että anteeksi vaan, mutta minua alkoi niin naurattamaan tuo teidän juttu, etten voi pidättää nauruani.
Pojat olivat nolona, erityisesti se "Kolmas poika". Hän painoi päänsä ihan punaisena alas, ja yritti olla nauramatta, koska juttu sekä nauratti että nolotti yhtä aikaa.

Siinä sitten juteltiin niitä näitä, pojat olivat oikein kivoja ja kohteliaita. Yksi pojista kysyi, missä minä olen asunut, kun murre ei ole suomenruotsia. Kerroin että olen asunut Ruotsissa. Minua vastapäätä istuva poika kertoi muuttaneensa Ahvenanmaalta Espooseen. Minä kerroin, että minäkin olen asunut Ahvenanmaalla kahdeksan vuotta. Juttua riitti.
Pimu vastasataneessa lumessa.
Kohta se ikävä kyllä suli pois.
Täysikuu Ruoholahden yllä aamulla
kello kahdeksan
Kohta se ”Kolmas poika” kertoi toisille, että hänelle tulee uusi sänky tänään, että hänen vanha parvisänkynsä puretaan.

Minua vastapäätä oleva poika vastasi, että silloinhan sinä voitkin siirtyä sohvalta sänkyyn, kun olet sairaana, ja alkoi ihan hulluna nauramaan. ”Kolmas poika” huomasi vasta sitten sen ironian siinä, ja häkeltyi täysin.

Minä siihen laitoin vielä pökköä pesään, ja sanoin pojalle, että sinähän ihan punastut. Ja voi sitä poikien naurun määrää.

”Kolmas poika” oli tikahtua nolouteen ja nauruun.

Enhän minäkään voinut kuin hekottaa mukana.
Joku vanhempi täti katsoi hiukan nyrpeän näköisenä poikien naurua ja hihitystä. Minusta poikien ilakoiva nauru oli vain hauskaa.
Pojat jäivät pois Itiksessä kuten minäkin. He kysyivät, missä päin on Hansa-silta, jonne he olivat menossa. Eivät olleet koskaan käyneet. Näytin mihin suuntaan pitää mennä, ja jatkoimme sitten matkaa omiin suuntiimme. Pojat vielä kiittivät kauniisti opastuksesta ja sanoivat hej då.

Oli siis piristävä metromatka! Siitä jäi oikein hyvälle tuulelle!